Onko kiireisin ihminen paras ihminen?

Mie näppäsin kuulokkeet korville, laitoin lempimusaa soimaan ja lähdin iltalenkille. Vaikka olenkin eniten kevään ja kesän ihmisiä, niin tässä vuodenajassa on jotain rauhoittavaa.

Aika vaan tuntuu kuluvan nykyään niin hirveän nopeaa, kohta vuosi taas vaihtuu. Joka vuodelle mie pyrin silti kehittämään aina jotakin uutta, oli se sitten pienempää tai isompaa. Ja sitten kun laittaa edes jonkun asian alkuun, huomaa ajan kanssa tehneensä vaikka mitä. Mie en halua vanhana harmitella.

Silti pitää antaa itsensä myös rentoutua ja levähtää. Minulle liikkuminen ja luonnossa kulkeminen toimii jotenkin tosi hyvänä mielen nollaajana. Liikunnasta etenkin uinti on sellainen, että kun altaaseen menee, ei muista enää mitään mitä oli stressannut aikaisemmin- ja kaikki kiireen tunne katkeaa. Mie olen varma, että Suomessa olisi paljon iloisempia ihmisiä, jos kaikki liikkuisivat säännöllisesti jonkun mieluisan lajin parissa.

Pimeänä vuodenaikana myös luonto rauhoittuu, joten on hassua, miten ihmisten pitäisi jaksaa paahtaa samalla tavalla oli sitten kesä taikka talvi. Se on oikeastaan kaikkien rytmien vastaista. Onneksi arjessakin voi ottaa minitaukoja kaikesta, käydä happihyppelyllä tai sytyttää illaksi tunnelmalliset kynttilät, juoda höyryävää glögiä tai katsoa lempisarjaa lämpimän viltin alla. Olla vain.