Missä omat rajat menevät?

On ollut niin hoppua, että kevät on vilissyt silmien ohi kuin huomaamatta. Tai aika talvistahan tuo on edelleen, kun räntää satelee. Kuitenkin joukko taimia on kasvamassa ja odottamassa kasvihuoneelle pääsyä!

Kiirehän on oikeastaan sitä, että ei pysty suoriutumaan tarvittavista tehtävistä mukavalla tahdilla annetussa ajassa. Tahti on sopiva, kun tekeminen on kivaa ja siitä ei koidu paineentunnetta tai stressiä, vaan sen sijaan siitä saa iloa ja hyvää mieltä. Kiireestä on sen sijaan tehty jonkinlainen menestyksen mittari, vaikka ennemmin se kertoo siitä, ettei ajanhallinta ole kunnossa tai yksinkertaisesti yhden ihmisen aika ei riitä kaikkeen- ja vaaditaan liikaa. Ehkä tekijöitä on liian vähän tai on tullut kahmaistua kerralla tehtäväksi liian iso pala. Silloin siinä kärsii kaikki-tehtävien mielekkyys, laatu, pidemmän päälle terveys. Ja helposti nipistetään niistä asioista, mistä missään nimessä ei saisi nipistää, kuten uni tai palauttavat asiat, kuten harrastukset ja ystävät. Kiire ei lopu tekemällä enemmän, se loppuu laittamalla tehtävien määrä ja niihin annettu aika tasapainoon.

Joustavat ihmiset on hirveän kivoja muille, he vaan tekevät, kyllä se sopii, ilman muuta onnistuu. Ulospäin näyttää hirmu hyvältä, tulosta tulee ja hommat hoituu. Valitettavan usein he vain nipistävät omasta hyvinvoinnistaan sen puuttuvan ajan. Jossain vaiheessa jokaisen kannattaa asettaa omat rajat, ennen kuin väsyy tai kyllästyy siihen mitä tekee. On hyvä hakea tasapaino-joustaa sopivasti, mutta ei itseä väsyttämällä.

Nykyään esimerkiksi sosiaalista hälyä on ihan hirveästi liikaa- puhelin piippaa, sähköpostia tulee, uutiset ja some pyörittävät jatkuvasti tietoa. Ihmisen aivot kuormittuvat, muisti alkaa pätkiä, kiireen tuntu on koko ajan päällä ja uni on pinnallista. On ihan tervettä asettaa omat rajat esimerkiksi siihen, että työsähköpostia ei vilkuilla vapaa-ajalla ja joskus ollaan oikeasti lomalla- kyllä ne muut pärjää sen ajan ilmankin. Työ ja vapaa-aika pitäisi pystyä erottamaan selkeästi toisistaan, sillä pidemmän päälle se auttaa jaksamaan ja silloin myös motivaatio ja tehokkuus ovat paremmat.