Elämme kummallisia aikoja, mutta positiivisuutta voi opetella

Suomessa asuessa varmaan puolet vuodesta on joko kylmää, pimeää tai märkää. Elikkä jos elää 80 vuotta, niin sellaiset 40 vuotta se on jotakin pimeyttä ja ankeutta! Ei ihme, että joskus väsyttää tai masentaa. Nyt on vielä ajat, että hinnat on nousseet älyttömästi oikeastaan liki kaikessa ja uutisten seuraaminenkin on raskasta.. on sotaa, korkojen nousua ym.

Silti paremmat ajat tulee vielä ja jokainen voi edes vähän vaikuttaa omaan elämäänsä omilla valinnoillaan. Se, että onko omat haaveet ja elämä aina sitä kuin ajatteli, niin ei välttämättä. Mutta se voi olla sitten jotain muuta. Mie pidän psykologiaa kans tosi kiinnostavana alana, koska ihmisen mieli on niin jännä niin hyvässä kuin pahassa- Mietippä, että onkohan vessahätä vai ei niin, kohta on pakko käydä. Tai mene pimeään metsään ja ala miettiä jotakin pelottavaa, niin kylläpä alkaa sydän hakata. Pelkän ajatuksen voimalla tuollaisia kehon reaktioita!

Sama se toimii stressin hallinnassakin, että kun opettelee asioihin suhtautumista, niin oma olo voi helpottua, vaikka mikään ei varsinaisesti muutu. Rahaa ei ole tilillä yhtään sen enempää, säät ei ole yhtään sen parempia, mutta siinä hetkessä on silti kivempi olla, kun osaa olla kiitollinen siitä, mikä asia on hyvin tällä hetkellä. Pitäis saavuttaa semmoinen Zen- tila, että voisi elää enemmän hetkessä. Sadan vuoden päästä minua ei kuitenkaan kukaan muista.

Omaa asennetta, kiitollisuutta ja yleistä suhtautumista voi onneksi harjoittaa ja opettaa paremmaksi! Voit olla utelias elämää kohtaan ja uskoa, että sillä on tarjota vielä vaikka mitä, vastoinkäymisistä huolimatta -tai voit valittaa kaikesta ja kyynistyä. Aina on ihmisiä, joista toinen valittaa, kun autoon tuli lommo, ja toinen on onnellinen, ettei sattunut sen pahemmin!